Viininviljely Château de Bois-Brinçonissa alkoi jo vuonna 1219, kun Angers’n Pyhän Johanneksen kirkolliskokous määräsi viljelemättömät maat istutettaviksi viiniköynnöksillä kahden vuoden kuluessa. Alue oli tuolloin osa Pyhän Johanneksen kirkon maaomaisuutta, jonka se oli saanut Kaarle Kaljupäältä.
Ranskan vallankumouksen jälkeen omistajat vaihtuivat useasti, kunnes Léon Cailleau osti tilan vuonna 1891. Hänen perheensä laajensi viinitarhoja 1950-luvulle saakka, mutta toistuvat hallat johtivat taloudellisiin vaikeuksiin. 1960-luvulla viininvalmistus lopetettiin ja sadot vietiin osuuskunnalle. Viinitarhoja korvattiin omenatarhoilla, ja vuoteen 1990 mennessä omenatarhoja oli enemmän kuin viinitarhoja. Vuonna 1991 Xavier Cailleau päätti herättää tilan viiniperinteen henkiin. Hän aloitti kahdeksalla hehtaarilla ja otti pikkuhiljaa muutkin palstat takaisin osuuskunnalta. Alusta alkaen Xavier halusi keskittyä laatuun. Ensin hylättiin lannoitteet ja lisättiin tarhojen biodiversiteettiä. Seuraavaksi oli vuorossa tarhojen perusteellinen maaperä-analyysi. Vuonna 2006 alkoi siirtyminen sertifioituun luomuvljelyyn ja nykyisin talolta löytyy myös biodynaaminen sertifikaatti. Vuonna 2023 Xavierin poika Léandre liittyi tiimiin saatuaan viiniopintonsa ja harjoittelunsa päätökseen.
Tänään Château de Bois-Brinçon toimii kuuden kunnan alueella ja tuottaa viinejä, jotka ilmentävät kunkin tarhan ainutlaatuista alkuperää. Viinit valmistetaan erillisinä palstakohtaisesti, jotta niiden terroir näkyy ja maistuu. Kellarityöskentely on minimalistista ja kypsytys tapahtuu betonissa tai erikokoisissa tammitynnyreissä.
